Valeria

[Sirja]

Valerian hoito/treenipäiväkirja.

Oldfinion Valeria

[Sirja]

Muuttopäivä ja uudet kuviot

15/03/2022


Tänään olikin jännempääkin jännempi päivä. Olin hiljattain ostanut uuden hevosen, oikein GP-tasoisen kouluratsun. Valeria oli mun ihka ensimmäinen näinkin tasokas ratsuni. Edeltävän hevoseni olin myynyt vasta noin puoli vuotta sitten. Vanha ruuna jonka myin, oli ihan mahtava hevonen, mutta ei vain mulle. Se meni ratsastuskouluun tuntihevoseksi, ja mä halusin tähdätä korkeammalle. Selailin kuukausikaupalla myynti-ilmoituksia kunnes näin Valerien. Koeratsastuksen jälkeen ihastus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kauppakirjat tehtiin nopeasti.

Ja tänään. Voi tänään juuri, Valerie tulisi kotiin. Noin viiden kilometrin ajomatkan päässä mun rivitalopätkästä oli huikea tallikokonaisuus, ja olin saanut sille tallipaikan juuri sieltä. Viihdelinna oli paikan nimi, ja kun astuin tänään autosta ulos niin paikka vaikutti juuri niin värikkäänkirjavalta kuin sen nimikin. Olin heti jo hieman eksyksissä. Onneksi törmäsin Telmaan, tallin hurmaavaan omistajattareen joka esitteli mulle paikat. Asetuin taloksi ja kävin purkamassa ostamiani tavaroita Valerialle varattuun kaappiin. Valerian arkivarustevärinä oli liila, mielestäni se sopisi tummanruunikon väreihin. Kisavarusteet olivat puhtaat perinteisen mustavalkoiset, toki mun kisatakissa oli violetteja yksityiskohtia ja kypärässä strasseja.

Mulla oli hieman luppoaikaa, en tykännyt odottamisesta, Marssin edestakaisin pihalla ja tallin puolella Valerian karsinan edessä, kun odotin trailerin saapumista pihaan. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen näin auton ja hevostrailerin kaartavan pihaan, ja mun sydän muljahti ilahtuneisuudesta. Juuri ja juuri jalat maanpinnalla pysyen harpoin auton luo ottaakseni uuden hevoseni vastaan.

Tarvittavat kauppakirjat viimeisteltiin vielä siinä pihassa, ja kun Valeria oltiin saatu lastattua ulos ja mulle annettiin riimunnaru käteen, tilanne oli jo ohi ja auto kurvasi takaisin sinne mistä tulikin. Tamma tutkaili ympäristöään tyynenä mutta uteliaana, ja se hirnahti ilmoittaakseen muille hevosille saapumisestaan. Minusta se ei ollut tässä vaiheessa vielä kamalan kiinnostunut. Silitin silkkistä karvaa sen kaulalla ja juttelin sille.

Päätin kävelyttää tammaa ympäri pihaa ennen kuin veisin sen karsinaan, jotta se totuttelisi rauhassa pihaan ja saisi oiottua koipiaan pitkän kopissa seisoskelun jälkeen. Valerie kulki kauniisti narun päässä ja käyttäytyi myös yhtä kauniisti. Sen kirkkaat ja ystävälliset silmät haravoivat pihaa ja ympäristöä kiinnostuneesti, samalla kun korvat höröttivät suuntaan ja toiseen kuunnellen pihapiirin ääniä.

Lopulta vein tamman karsinaansa, otin siltä kuljetussuojat pois ja annoin sen vielä tutkia minua halutessaan. Valeria puhalsi sieraimistaan ilmaa mun olkapäähän ja haisteli mua hiukan, mutta tyytyi sitten lopulta ihmettelemään karsinansa sisäseiniä. Jätin tamman omiin oloihinsa rauhoittumaan, ja kävin ilmoittamassa Telmalle, että tamma oli nyt kotiutumassa. Tutkin myös ikeakassillisen tavaraa läpi, mitä tamma oli saanut mukaansa ja purkasin ne kaappiin. Kello oli jo liki kahdeksan illalla kun lopettelin puuhiani, joten kävin moikkaamassa Valeriaa vielä. Se oli rento ja haisteli mun kättä karsinan kalterien läpi ystävällisesti. Olin tyytyväinen, että sen muutto uuteen talliin oli sujunut näin helposti. Ehkä tulisin huomenna taas katsomaan tammaa.




// Ihana saapuminen. Ainahan se uuden hevosen saapuminen jännittää ja onneksi elementti tallit ovat kulutusta kestäviä, joten kyllä siellä voi vähän rampatakkin. Päädin siihen että tarinoinnista saa aktiivisuus pisteitä ja ehkä joskus jotain muutakin. Aktivisuus pisteillä voi ostaa hyödykkeitä tallilta niistä myöhemmin lisää, mutta tästä tarinasta saat 3p olihan sen ensimmäinen

[Sirja]

31/03/2022



Kevät oli viimein saapumassa oikein rymisten Tupelan kylään. Asvaltti kiilsi auringonvalossa kun huristelin punaisella pikkukotterollani tallille päin. Valerie oli asustellut Viihdelinnassa jo reilut pari viikkoa, ja se oli paljastunut oikein järkeväksi tammayksilöksi. Lähes joka päivä olin sitä käynyt katsomassa ja totutellut ratsastamaan sillä toistaiseksi kevyin ottein. Ihan viime päivinä olimme alkaneet treenailemaan vaativimpiakin koulukiemuroita, ja tammasta huomasi kokemuksen aivan välittömästi. Herkkä ratsu toimi kuin ajatuksen voimalla.

Nousin autosta Viihdelinnan parkkipaikalla ja astelin saappaissani jo rutiininomaisesti yksäritallille. Aluksi olin ollut hieman hukassa ja mielestäni pihapiiri oli ollut hieman monimutkainen, mutta nyt olin jo tottunut siihen ja olin oppinut suurinpiirtein kaikki tärkeimmät sijainnit. Valerie oli ulkona, sillä oli kuulemma uusi tarhakaveri. Ellu taisi olla tamman nimi, tai minusta se kuulosti lempinimeltä. Kuitenkin, mä päätin käydä yksäritallin käytävät läpi lakaisten ajankuluksi ja lisäksi katselin olisiko karsinoissa siivottavaa. Olin yleensä yksin tallissa, joten hätkähdin kun aivan vieras naisääni morjesti minua. "Hui hem-" suustani pääsi väkisin, mutta sitten aloin vain nauraa. "Sori, oon tottunut yleensä olemaan täällä yksin. Ootko uusi täällä?", kohdistin kysymykseni ja katseeni tähän uuteen tuttavuuteen. "Sori kauheesti jos säikäytin sut!", vaaleaverikkö joka työnsi tyhjiä kottikärryjä, nauroi myös hieman ja nyökkäsi sitten lippalakkinsa alla. "Mun nimi on Eeva. Aloitin hevosenhoitajana täällä yksäritallin puolella. Olen siis tosiaan päähoitajana täällä", nainen esitteli itsensä kohteliaasti. "Talvivirran Sirja olen minä, ja mä omistan Valerien!", huikkasin reippaasti ja nyökkäsin.

Rupattelimme niitä näitä mukavia, Eeva kehui Valerieta sen verran mitä hän on sitä päässyt käsittelemään. Selvisihän myös, että Valerien uusi tarhakaveri oli Eevan oma hevonen. Täti-ikäinen tammani varmasti muodostuisi jonkinnäköiseksi isosiskorooliksi nuorelle Ellulle, mikäli kaksikko tulisi jatkossakin hyvin toimeen. En todellakaan sitä epäillyt, sillä Valerie ei ollut riitaahaastava tyypi alkuunkaan. Sanoisin, että tulimme Eevan kanssa loistavasti juttuun ja sovimme että lähtisimme joku päivä yhdessä ratsastamaan. Eeva oli minua vain noin vuoden vanhempi, ja hän vaikutti fiksulta ja helposti lähestyttävältä. Mun oli vaikeampi tulla ujompien tai vähäpuheisimpien ihmisten kanssa toimeen, joten Eevasta tullut ensivaikutelma olikin positiivinen ja mukava.

Lähdin hakemaan Valerieta tarhasta, ja samalla moikkasin sen uutta kaveria Ellua. Ellu oli tuttavallisempi kuin Valerie, sen turpa oli äkkiä mun poskella nuuhkimassa tuttavuutta. Se myös yritti vähän haistella toppaliivini taskua, että olisiko mulla ollut leipää mukana. Rapsutin Ellun otsaa pahoitteluksi herkkupuutteesta, ja tuuppasin sitten tammaa hellästi kauemmaksi merkiksi siitä, etten ollut tullut häntä hakemaan. Kävelin Valerien luokse tottunein askelin ja se jopa malttoi nostaa päänsä heinistä nähdessään minut. Valerie alkoi tutustumaan minuun hyvin, ja se ei enää ollut niin välinpitämätön minua kohtaan mitä se oli ensimmäisen viikon ajan. Silloin olin ehkä vain kaitsija muiden joukossa, mutta pikkuhiljaa olimme alkaneet ystävystyä.

Puin Valerielle uuden violetin pehmustetun riimun, ja tamma lähti nätisti kulkemaan aivan rinnallani kohti tallia. Tallissa kytkin Valerien käytävälle ja kävin noutamassa sen harjat. Puunasin hänet hyvin huolellisesti ja tunnustelin myös jalat ja kropan mahdollisten muutosten varalta. Kaikki tuntui olevan ihan kunnossa, joskin tamma oli vähän pyöristymään päin. Se johtui varmaan siitä, että se oli ollut jo pari viikkoa vähän kevyemmällä liikunnalla. Tämän päivän ohjelmassa olisi vain perushyvä tunnin ratsastus, koska eilen viimeksi olimme harjoitelleet koulukiekuroita ja treenanneet oikein kunnolla. Vatsalihakseni ja reiteni olivat hieman hapoilla.

Puin Valerielle varusteet päälle, laitoin sille keltaisen huovankin joka mätchäsi kivasti mun tummanharmaan toppaliivin alla olevaan huppariin. Saatuani sen varustettua talutin tamman vapaana olevalle kentälle ja kapusin keskikentällä jakkaran kautta kyytiin. Keli helli meitä, kevätaurinko tuntui lähes kuumalta. Kenttä oli sula, mutta hieman märkä. Sitä kuitenkin reunusti vielä lumivallit, jotka eivät aivan hetkeen sulaisi. Kannustin tamman käyntiin ja tein huolelliset alkukäynnit molempiin suuntiin, jonka jälkeen tein muutaman suuren voltin edelleen käynnissä. Nostaessani ravin päätin hyödyntää jonkun jättävää ravipuomirivistöä, ja jumppasin tammaa niillä useamman kerran. Tamma kulki sulavasti eikä sen ravi juuri pomputtanut. Mulla oli hieman totuttelemista vielä sen korkeuteen, sillä se oli huomattavasti isompi kuin mun edellinen hevonen. Valerien askeleet olivat isoja, mutta helposti myötäiltäviä. Erittäin miellyttävä ratsastaa.

Ravailimme kunnolla ja teimme suunnanvaihtoja, innostuin jopa tekemään muutamat pohkeenväistöt ravissa. Sitten teimme pikkuiset välikäynnit ihan vaan hengityksen tasaamisen nimissä. Välikäyntien jälkeen nostin harjoituslaukan ja laukkasimme hetken ihan vain kenttää ympäri. Mä nautin suunnattomasti Valerien pehmeästä laukasta, ja annoin auringon helliä pisamia jo puskevia poskiani vilpoisen tuulen nipistäessä hellästi. Kävimme kentän keskihalkaisijalla kokeilemassa parit laukanvaihdot. Valerien kanssa työskentely oli kivaa, tamma oli todella etevä.

Ratsastin minuuttiviisarin pyörähtäessä ympäri loppuun asti eri askellajeja ja loppukäyntien aikana taputin heppaa reippaasti kaulalle ja halasin sitä hieman. Tamma pörisi rentoutuessaan ja annoin sen kulkea vapain ohjin, jotta se sai ojentaa kaulaansa ratsastuksen jälkeen. Keskikentällä jalkauduin näppärästi ja kävelytin tammaa ihan vähäsen vielä maasta käsin, jonka jälkeen vein sen talliin riisuttavaksi ja puunattavaksi. Harjasin sen pikaisesti läpi ja katsoin kaviot, jonka jälkeen seurustelin tamman kanssa pitkän tovin rapsutellen ja hieroen. Valerie ensimmäistä kertaa tänään laski päätään mun syliin, kun silitin sen otsaa pitkin vedoin. Mun sydän ehkä hieman suli siitä.

Palautin tamman Ellun luokse, ja Ellu luuli taas että häntä oltiin tulossa hakemaan. Mua nauratti Ellun tuttavallisuus ja toheltelu, mutta jätin molemmat tammat rauhassa oleilemaan ja ulkoilemaan. Valerie piehtaroi oikein antaumuksella kun lähdin itse pois tarhoilta. Lähdin vielä lakaisemaan käytävää jäljiltäni ja viemään tavaroita paikalleen, ja törmäsin matkalla Telmaan, joka kutsui mut päiväkahveille. Puuhieni jälkeen tein työtä käskettyä ja lähdin taukotuvalle vastakeitetyn kahvin ja tuoreen pullan tuoksua seuraten, ja vaihdoin Telman kanssa kuulumisia kahvikupin äärellä.


// Nyt on aktiivinen kirjoitustahti. Ja meillä on tosiaan mahdollista kirjoittaa myös takautavasti jne, eli ytenä päivänä voi julkaist oikeastaan rajattomasti materiaalia. Pidin kohtaamista Eevan kanssa, nin naisen tapaista tulla vain pölähtäen paikalle. Oli myös mukava lukea ettei Ellulle ja Valerialle ole tullut erimielisyyksiä, vaan tammat viihtyvät keskenään. Toivotaan että kentiltä sulaisi nuo lumet myös reunoilta ja kyllä niitä sieltä siirrelläänkin. Täytyykin muistuttaa ratsuttajia että keräävät puomit pois, sillä kenttiä pitää ajaa nyt päivittäin että ne kuivuisivat ja pysyisivät ratsastuskunnossa ja ennen kaikkiaan etteivät enään jäätyisi. 2p

[Sirja]

04/04/2022



Valerian askel pyöri allani vaivattomasti ja sen kaula oli kauniilla kaarella kun treenasimme kentällä. Lunta satoi, takatalvi ilmoitteli tulostaan. Olin kiintymässä Valeriaan paljon, sen kanssa työskentely oli niin sujuvaa ja mukavaa. Myös Valerian käsiteltävyys ja kaikki muukin teki siitä täydellisen tammapakkauksen juuri mulle. Mietin jo, tulisiko Valeriasta mun elämäni hevonen. Toki se oli ollut mulla vasta vajaan kuukauden, ja mitä vain voisi vielä tapahtua. Kaikki vain tuntui kuin unelta juuri tässä hetkessä.

Nostin laukan ja Valerie siirtyi laukkaan sujuvasti ja kauniisti. Kaviot tumpsahtelivat uudella lumipeitteellä ihanan kuuloisesti. Meillä sujui niin hyvin ja olimme ilmoittautuneet ensimmäisiin kisoihinkin, suunnittelin itse Hannaby Hanami weekille lähtemistä Ruotsiin Valerian kanssa toukokuussa. Telma oli kertonut tuntevansa hyvän kouluvalmentajan, Carlo Montelin. Olin kuullut hänestä. Carlon valmennustyyli oli kuulemani mukaan jyrkkä mutta myös erittäin palkitseva. Sellaista valmentajaa minäkin tarvitsisin. Olin jo hetken miettinyt soittavani Carlolle, että huolisiko hän meidät valmennettavaksi.

Saatuani päivän treenin loppuun, lumisade meinasi jo yltyä kunnon pyryksi. Kiiruhdin sisälle ja puin tammalleni loimen hoidettuani sen pois, ja palautin Valerian tarhaan Ellun luokse. Ellu hirnui meille lujaa kun näki meidän lähestyvän. "Juu, juu, Valeria-täti on tulossa", tyynnyttelin tammaa ja se veti pienet ilakoinnit ja ravihepulit ympäri tarhaa. Valeria meni suoraan tutkimaan heinäkasaa sen kummemmin kiinnostumatta Ellusta, vaikka tuo antoikin Ellun tulla lähelle haistelemaan. Mun sydäntä lämmitti kahden tamman ystävyys, Valeria oli kuin olikin osoittautunut järkeväksi isosiskohahmoksi Ellulle ja olin usein nähnyt kaksikon rapsuttelemassa toisiaan. Vallaton joskin kiltti Ellu oppi paljon Valerialta ja otti siitä mallia monessa tilanteessa. Olin vain suunnattoman huojentunut ja kiitollinen että kaikki uudessa paikassa oli sujunut paremmin, mitä jännityksen keskellä olin odottanut. Tiputin pari leipäpalaa ympäri tarhaa ja lähdin sitten talleille.

Aikani kuluksi mä siivoilin käytävää tallin puolella ja päätin sitten putsata ja rasvata Valerian varusteet. Tallilla kun ei koskaan tekeminen loppunut. Saatuani nahkavarusteet narskuvan puhtaiksi päätin vielä järjestellä Valerian kaapit, vaikka uutukaisena siellä ei kamalasti epäjärjestystä vielä ollutkaan. Katselin työni jälkeä tyytyväisenä ja lähdin sitten kahvittelemaan taukotuvalle. Siellä olivat Eeva ja uusi tuttavuus Vilma. Vilma oli harjoittelijana oppisopimuksella ja hänkin vaikutti kivalta, joskin en paljoa ollut saanut hänestä vielä irti. Vilma oli kuitenkin yllättävän kova höpöttämään (positiivisella, ei niinkään kuormittavalla tavalla) ja teki keskustelun kannalta aloitteita, joten varmasti tulisin tämänkin kanssa toimeen.

Istuin kahta vaaleaverikköä vastapäätä pirttipenkille pitellen kätösissäni pastellinsinistä kissamukia, jonka olin itse tuonut kahvihuoneelle omaksi kupikseni. Höpisimme niitä näitä, ja Eeva tuli maininneeksi että Telmalla oli mulle asiaa liittyen mun työhön. Telma olikin siitä mulle ohimennen maininnut puhelimessa, että hän huolisi ammattilaisen apua yrityksen markkinoinnissa ja nettisivuissa. Olin enemmän kuin mielelläni valmis auttamaan niiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan mulla oli jo näin muutaman viikon perusteella varsin tervetullut ja kotoisa fiilis Viihdelinnassa. Mut otettiin hyvin porukkaan mukaan, ja kaikki vaikuttivat ylen ystävällisiltä.





// Voi taivas miten ihanaa teidän tarinoita on lukea. Mutta miten jaksat ratsastaa kentällä kurassa? Meillä on kaksi omaa maneesia ja niiden välissä pienempi esim juoksutukseen sopiva välitila. Lisäksi Hevoskeskuksesta löytyy iso kilpa-areena, joita saa kaikkia käyttää. Keskuksen areena on ainut mitä ei voi käyttää, mikäli siellä on valmennus käynnissä. Meidän maneeseissa on iltaisin tunteja, mutta silloinkin mahtuu vähintään tuohon välitilaan ratsastamaan se on kooltaan oin 30 metriä x 27 metriä. Toki kenttääkin saa käyttää ei siinä mitään Tarinasta 2p

[Sirja]

10.04.2022

Olimme kotiutuneet ekoista kisoistamme. Käväisimme Eevan kanssa kisauttamassa Valeriaa Adinan tilalla eilen, mielestäni oli aika spontaani veto ilmoittaa Valeria ekoihin kisoihin vain noin kuukauden yhdessäolon jälkeen. Eeva kuitenkin tuki mun päätöstä sillä perusteella, että Valeria on sopeutunut superhyvin ja kisaaminen oli meidän tyyneyden perikuvalle aika rutiinihommaa muutenkin. Lisäksi olimme treenanneet huippuahkerasti, ja mun oli aika myös itse kokeilla siipiäni. Itsenäinen treeni ei kuitenkaan pidemmän päälle tulisi enää riittämään. Lopulta en katunut kisoissa käymistä, olimme yhdeksänsiä 28 osallistujasta ja ihan mukavin prosenteinkin vielä. 73,214 % ekoista yhteisistä kisoista ei ollut mielestäni ollenkaan hullummin.

Eeva oli mukana hoitajana Valerialle, hän hoiti kävelytykset ja tamman puhtauden ylläpidon sun muut. Eevasta oli loputtoman suuri apu, ja tarjosinkin hänelle kotimatkalla ruuat kiitokseksi. Eevasta ja musta oli tulossa tulkintani mukaan muutenkin aika hyviä kavereita. Vaikka hirveästi yhteisiä harrastuksia meillä ei ollutkaan, jutun juurta löytyi aina. Mun oli normaalisti aika vaikea tutustua ihmisiin, mutta Eeva teki siitä jotenkin helppoa. Mun introvertti luonteeni tasapainottui Eevan reippaudesta sopivasti.

Tänään pidin Valerialle lepopäivän, mutta tulin kuitenkin tallille puuhailemaan ja hoitamaan tammaa. Valeria hirnahti jo pienesti mut nähdessään tänään, hän oli yhdistänyt minut viimein omaksi ihmisekseen. Otin Valerian karsinaan ja vietin sen kanssa yhdessä aikaa pitkän tovin. Harjasin ja puunasin sen karvan oikein kiiltäväksi, vaikka tamma olikin eilen vasta pesty aamuisella ennen kisoja. Sen harja oli vienolla kiharalla vielä eilisen letityksen jäljiltä, ja se näytti mielestäni hullunkurisen söpöltä. Halin ja pusutin tammani päätä, sillä olin hirmu ylpeä siitä. Eilen kisoissakin siitä näki, että se tiesi homman nimen välittömästi. Niin hieno, niin kiltti, niin reipas. Mun Valtsu.

Oli kaksi viikkoa sitten seuraaviin kisoihin, ja sinne olin menossa jo paljon mukavemmin mielin. Luotin Valerian tyyneyteen ja siihen, että mä todennäköisesti jännitin paljon enemmän kaikkea uutta kuin tamma itse. Lisäksi mulla oli järjen äänenä Eeva, joka myös osasi sanoa suoraan jos mulla menee jokin överiksi. Olin joskus luonteeltani vähän hökälöivä ja perfektionisti, joten oli tosi hyvä että mulla oli tyynempi ystävä.

Musta tuntui myös, että Telma oli jonkinlainen ajatustenlukija. Tai sitten mä olin vain jotenkin helposti luettavissa. Telma oli itse ehdottanut, että järjestäisimme tapaamisen kouluvalmentaja Carlon kanssa, jotta voisimme suunnitella valmennusohjelmaani. Carlon jämäkkyys hieman jännitti minua, mutta Telma sanoi että osasihan mies olla ihan mukavakin eikä hän pahaa tarkoittanut koskaan. Carlo oli vain todella tarkka siitä että asiat tehdään oikein. Päätin lopulta tänään vähän liian pitkittyneen harkinnan jälkeen soittaa Carlolle. Kädet hieman hikosivat, mutta kun sain juteltua valmentajan kanssa, hermostuneisuuteni laantui täysin. Me oltiin sovittu tapaaminen, ja mies vaikutti kuin vaikuttikin mainettaan mukavammalta.

[Sirja]

24/10/2022, kuulumispäivitys

Olimme kilpailleet Valerian kanssa viime aikoina vähemmän ja keskittyneet yhdessä kehittymiseen. Treenasin satunnaisesti myös tallin ihanalla Caralla, mutta halusin keskittyä Valeriaan niin paljon kuin pystyin. Oli kuitenkin hyvä osata ratsastaa muitakin hevosia. Valerialla ja mulla meni yhteistyö oivallisesti, kehitysvaraa oli aina ja paljonkin. Olin oppinut ratsastamaan pehmeämmin ja eleettömämmin herkkää hevosta alkukuukausien hökälöinnin jälkeen. Välillä kävin yksityisvalmennuksissa. Ensi kesänä olisimme vieläkin valmiimpia kisakentille, mietin viime kevään kilpailuinnon olleen ehkä liian aikaista meille.

Muuten elämässä mulla meni oivallisesti. Syviä ystävyyssuhteita en ollut saanut vielä uudella paikkakunnalla muodostettua, mutta ajattelin päästää jatkossa ihmisiä lähemmäs minua itseäni. Olen ollut hieman vaikeasti lähestyttävä ja ujo, hieman se harmitti itseänikin. Yksinäisyys kalvasi, mutta Valerian turpaterapia korvasi enemmän kuin mikään muu voisi. Se luotti minuun, ja minä siihen. Valeriasta oli tämän reilun puolivuotisen aikana tullut mun paras ystävä.

Tavoitteena oli yksinkertaisesti harjoitella, tehdä myös maasta käsin ja välillä ottaa rennosti ja höntsäillä. Mulla ja Valerialla oli aikaa muovata itsestämme huippukaksikko, ja aioimme nauttia yhteisestä ajasta niin paljon kuin mahdollista.